Miksi uuvumme? Ymmärrystä ja työkaluja uupumuksen välttämiseen organisaatioissa

Pureuduimme taannoin Firstbeat-webinaarissa uupumuksen teemaan Hälsan valmentajalääkärin, Ymmärrä uupunutta, johda uuvuttamatta -kirjan kirjoittaneen Lari Karjulan kanssa. Keskustelimme Larin kanssa mm. mihin ihmiset uupuvat, millaisiin oireisiin työpaikalla pitäisi havahtua ja miten voi johtaa niin, etteivät ihmiset uupuisi.

On tärkeää erottaa uupumus tavallisesta stressistä, jossa stressihormonit ovat koholla ja arki on yhtä sähellystä. Uupunut ihminen ei enää toimi normaalilla terveellä tavalla eikä keho toimi kuten pitäisi. Uupunut ei pysty nukkumaan, tai pitkistä yöunista huolimatta hän on koko ajan väsynyt. Uupunut työntekijä ei pysty käsittelemään kognitiivisia tehtäviä enää samalla tavalla, pää ei toimi ja muisti pätkii.

Uupumuksen myötä ihminen joutuu hyvin usein menettämään jotain itselleen tärkeää, joko terveyden, tärkeitä ihmissuhteita tai mielenkiinnon asioihin, jotka ovat aikaisemmin olleet tärkeitä. Silloin viimeistään ihminen joutuu laittamaan elämässään asiat tärkeysjärjestykseen. Uupumus on mielen keino pysäyttää ihminen, kun hän ei itse älyä sitä tehdä. Silti sitä toivoisi, että yhä useampi pystyisi välttämään uupumuksen varhaisen puuttumisen avulla.

Uupumuksen ensioireet

Uupumuksen ennaltaehkäisyn kannalta oireiden varhainen havaitseminen on tärkeää. Jollakin alkaa fyysinen sairastelu, joku taas alkaa käyttäytyä niin huonosti, ettei hänen lähellään ole hyvä olla. Siksi olisikin tärkeää tuntea oma tiimi ja työkaverit sen verran hyvin, että tunnistaisi, kun alaisen tai kollegan käyttäytyminen alkaa muuttua. Jos joku esimerkiksi on aina ennen näkynyt toimistolla ja yhtäkkiä häntä ei näykään, tai on aiemmin ollut aktiivinen palavereissa ja onkin pikkuhiljaa muuttunut kyyniseksi tai ei ota mihinkään kantaa, pitäisi hälytyskellojen soida. Jos tutun ihmisen käyttäytyminen muuttuu, on tärkeää muistaa ja uskaltaa kysyä ”Mitä sinulle kuuluu, miten voit?”. Ihan kuten parisuhteessakin tekee hyvää uskaltaa välillä kysyä, että miten meillä menee, samaan tapaan tuo kysymys pitäisi uskaltaa esittää myös työntekijälle tai tiimiläiselle, olla läsnä ja kuunnella. ”En ajattele, että kaikkien tarvitsee olla psykologeja tai lääkäreitä, että voi kysyä tuon tärkeän kysymyksen,” sanoo Lari.

On kuitenkin tärkeää myös muistaa, että kaikkein tärkein vastuu omasta hyvinvoinnista on kuitenkin ihmisellä itsellään. Toisen kokemusta ja maailmaa on vaikeaa ymmärtää, ja siksi emme voi laskea sen varaan, että joku muu huolehtisi jaksamisestamme. Meidän jokaisen oma vastuu on sanoa, että nyt oma raja on tullut vastaan, että olen menettämässä terveyteni, jos jatkan samaan tahtiin. Vasta sen jälkeen esihenkilö, työnantaja tai terveydenhuolto pystyvät auttamaan.

Kun uupumus alkaa olla päällä, uniongelmat ovat erittäin tyypillinen oire. Joko ei saada unta, ei saada nukuttua, tai herätään aamulla liian aikaisin. Stressitasot alkavat nousta jo viideltä, vaikka kello herättäisi vasta seitsemältä. Toisaalta uniongelma voi olla muna tai kana. Monesti palautumisesta tingitään todella pitkään eikä hahmoteta, että uni ja palautuminen ovat ne keskeiset asiat, joilla omaa jaksamiskapasiteettia pidetään yllä. Vedetään huomaamatta jatkuvasti ”vajaalla tankilla” kuluttaen voimavaroja kuukaudesta toiseen.

Kysyin Larilta, mihin ihmiset sitten uupuvat. ”Kyllähän ihmiset juoksevat tämän päivän työelämässä ihan liikaa taloudellisen menestymisen perässä. Me mieluummin ollaan ahdistuneita hyväpalkkaisessa työssä kuin onnellisia matalapalkkaisessa työssä. Ihmisillä on niin kova tarve tulla hyväksytyksi, näyttää hyvältä ulospäin ja näyttää, että meillä menee hyvin, että omat tarpeet unohdetaan ja ohitetaan mieluummin.”  Lisäksi tänä päivänä hyvinvointiin kohdistetaan valtavia odotuksia. ”Ei ihminen uuvu siksi, ettei kaikki hyvän elämän To Do-listan kriteerit täyty elämässä, vaan koska hän tuntee riittämättömyyttä ja keskeneräisyyden tunnetta, kun kaikki kriteerit eivät ole täydellisesti kohdallaan. Tulisi ymmärtää paremmin, mikä henkistä nakerrusta aiheuttaa, ja sitä saa aikaan se, että me heitämme täydellisen elämän listoja ja pistämme ihmisen suorittamaan”, muistuttaa Lari.

Mittaamisen rooli uupumuksen ennaltaehkäisyssä

Sykevälivaihtelun mittaaminen tukee ylikuormituksen ja uupumuksen ennaltaehkäisyssä. Mittaamalla päästään todentamaan unen ja palautumisen tilannetta säännöllisesti ja reagoimaan tarvittaessa. Nähdään, onko uni palauttavaa ja onko päivän aikana palauttavia lepohetkiä, vai mennäänkö koko päivä punaisella. Mittaaminen paljastaa myös, toimiiko autonominen hermosto normaalisti, toisin sanoen aktivoituuko kehon jarru eli parasympaattinen hermosto unen ja levon aikana, vai onko kaasu (sympaattinen hermosto) hirttänyt kiinni jatkuvan liiallisen stressin ja kuormituksen myötä.

Lari totesi, että vaikka hän usein saattaa myös kyseenalaistaa mittaamista, koska sekin ohjaa yrittämään epätoivoisesti sitä ns. hyvää elämää, niin mittaaminen voi toimia myös herättelijänä ja pysäyttää näkemään oman todellisen tilanteen. Mittaamisen kautta ihminen oppii ymmärtämään miten oma keho reagoi arjen valintoihin ja mikä niiden rooli on omassa jaksamisessa. ”Meillä on tietyt odotukset itseä kohtaan, ja jos identiteetti ja odotukset ovat ristiriidassa, syntyy kuormitus. Se on se mikä nakertaa ihmistä, mutta sitä on vaikea nähdä omassa elämässä, että nyt olen tehnyt liian paljon omia arvojani vastoin ja olen liian kaukana siitä, mitä oikeasti haluaisin elämältä”, Lari sanoo.

Johtajavalmennuksissa on tullut monesti vastaan, että kun hän kysyy, miten menee, niin asiakas vastaa, että erittäin hyvin, kaikki on hyvin. Kun on sitten tehty Firstbeat-mittaus ja tulokset ovat aivan punaiset, asiakas sanoo, ettei ymmärrä miten hänellä voi olla niin huonot tulokset, ja epäilee mittausvirhettä. Silloin kun ihminen on etääntynyt omasta tilanteestaan, mitä nykyelämän nopea elämäntahti helposti tekee, niin mittauksen avulla pystytään herättämään ja avaamaan asiakkaan silmiä. Asiakkaille, jotka eivät halua mitata, hän yleensä kannustaa, että kannattaa kuitenkin sen verran mitata, että opit ja näet mitä sinun kannattaisi tehdä, millaista elämää haluat elää, sopiiko tekemäsi työ sinulle jne.

Uupuminen vaatii pysähtymistä

Kuvan 1 esimerkkitapaus uupumuksesta osoittaa tyypillisen uupumuksen kehittymisen. Jatkuvasti lisääntyneen työmäärän ja vastuun aiheuttama henkinen kuormitus näkyi Firstbeat –mittauksessa fysiologisten stressireaktioiden lisääntymisenä ja voimistumisena kuukaudesta toiseen sekä palautumisen vähenemisenä myös niissä tilanteissa, joissa henkilö koki rentoutuvansa. Uniongelmat alkoivat pahentua ja unen kesto lyhentyä, kunnes asiakas ei saanut enää nukuttua ja unituloksissa näkyi, että ensin alkuyö, sitten puolet yöstä ja lopulta koko yö mentiin ”laikka punaisella” eli keho oli jatkuvassa stressitilassa myös unen aikana. Huolestuttavista mittaustuloksista huolimatta tilanteeseen ei reagoitu riittävällä tasolla eikä stressin juurisyyhyn eli työnkuvaan ei tehty muutoksia. Niinpä parin viikon sairausvapaa ei auttanut kuin hetkellisesti. Kuukausien kuluttua asiakas palasi lääkäriin, ja lopulta hänellä diagnosoitiin työuupumus. Vasta kun työnkuvaan tehtiin muutoksia, asiakkaan tilanne parani ja toipuminen alkoi.

Kuva 1. Pitkään jatkunut kova henkinen työstressi aiheutti sen, ettei keho kyennyt palautumaan edes unessa ja levossa. Lopulta kehon krooninen stressi- eli ylivireystila johti voimavarojen kulumiseen ja työuupumukseen.

Keskustelimme webinaarissa, mitä sitten pitäisi tehdä, jos uni ei palauta ja keho käy jatkuvasti ylikierroksilla. Siinä vaiheessa pelkät hengitysharjoitukset eivät riitä, vaikkakin kaikenlainen rentoutuminen tuokin hetkellistä helpotusta. Silloin tilanne vaatii pysähtymistä ja keskustelua. Esihenkilönä pitää esittää hyviä kysymyksiä; Onko työssä jotakin mikä ahdistaa, minkä ihminen itse luulee olevan stressin taustalla ja mikä häntä auttaisi? Yhtä lailla asiakkaan on tärkeää hakeutua lääkäriin, joka voi esimerkiksi poissulkea mahdolliset sairaudet.

Usein asiat ovat yksinkertaisempia kuin kuvittelemme. Monesti ihmisillä ei ole lääketieteellistä hoidettavaa, vaan tilanne voidaan hoitaa esimerkiksi rakentamalla yrityskulttuuria välittävämmäksi. Se lähtee siitä, että ylimpää johtoa myöten ollaan yhtä kiinnostuneita ihmisistä ja heidän jaksamisestaan kuin käsillä olevan kvartaalin tuloksesta. Pitää myös uskaltaa puhua itsetuntemuksesta ja itsetuntemuksen kehittämisestä organisaatiossa. Kun pääsemme ihmisen tuntemisen ja välittämisen tasolle, voidaan uupumisia estää.