Stressi henkisenä opettajana

Kävelin eräänä aamuna töihin pitkin Jyväskylän vilkasta Yliopistonkatua. Olin juuri tulossa Method Putkisto -tunnilta, jossa oli lähes puolitoista tuntia hengitetty systemaattisesti sisään ja ulos erilaisten liikkeiden tahtiin ja opeteltu rakentamaan lihasmuistia uudelleen eli aktivoimaan vain ne lihakset, joita tietty liike vaatii ja rentouttamaan ne lihakset esimerkiksi kasvoista ja hartioista, joita liikkeeseen ei tarvittu. Siten opeteltiin käyttämään kehoa taloudellisesti niin, ettei esimerkiksi kävelyyn tai käden nostoon tarvitsisi käyttää joka ikistä kehosta löytyvää lihasta.

Astuttuani ihanan ohjaajani Elinan (Elina Pihlajamäki/Efector) Pilates-studion rauhasta keskelle aamun vilkkainta ruuhkaa ja käveltyäni muutama sata metriä yllätin itseni, kuten nykyään välillä teen. Yllätin kehoni ja mieleni kuuntelemalla mitä niissä tapahtuu. Sinäkin aamuna, kuten yleensä aina, huomasin jännittäväni lähes jokaisen lihaksen kehostani ja käveleväni täysillä, pää ja hartiat jalkojen edellä, leuat ja hartiat jännittyneinä. Mieleni oli täynnä epäolennaisia ajatuksia, jotka liittyivät kyllä alkavaan työpäivään, mutta eivät ne silti rakentavia ajatuksia olleet. Enkä kiirehtinyt siksi, että minulla olisi ollut niin kiire, ettenkö olisi ehtinyt perille minuuttia myöhemmin.

Olin juuri puolitoista tuntia opetellut taloudellista liikkumista ja rauhallista hengittämistä, ja samalla hetkellä astuessani aamuruuhkaan unohdin kaiken mitä olin opetellut. Niin minulle tapahtuu jatkuvasti. Heti kun uppoudun ajatuksiini, kadotan tietoisuuden ja hukkaan otteeni hetkeen. Silloin alan toteuttaa kehon ja mielen automaattisia reaktioita. Kiireestä, pinnallisesta hengityksestä ja jännittämisestä eli stressireaktiosta on tullut kehoni luonnollinen olotila silloinkin, kun sille ei ole tarvetta.

Mitä sinä aamuna seuraavaksi tapahtui, kun olin yllättänyt kehoni ja mieleni stressin otteesta? Autojen kaahatessa ohitseni ja ihmisten sinkoillessa jokaiseen suuntaan hiljensin omaa kävelytahtiani, korjasin asentoani ja hengitin pari kertaa syvään. Siten pyrin tekemään aina tarvittaessa, sillä palleahengitys ja pitkä uloshengitys aktivoivat kehon kiertäjähermoa, joka laskee sydämensykettä ja verenpainetta auttaen rentoutumaan. Sillä samalla hetkellä tapahtui jotain mitä rentoutuminen voi parhaimmillaan aiheuttaa. Ajatukseni rauhoittuivat ja parin pitkän uloshengityksen jälkeen sain uuden idean, josta nyt kirjoitan.

Tajusin, että stressihän on paras mahdollinen henkinen opettaja. Laittamalla satoja kertoja päivässä hartiamme nousemaan korviin, kasvomme kiristymään ja ajatuksemme sekoamaan se haastaa meidät pysymään tietoisina tässä hetkessä. Voimme nähdä sen hyväntahtoisena vastustajana, joka hengitys kerrallaan, muutaman sisään- ja uloshengityksen ajan sparraa alitajuntaamme rentoutumaan arjen keskellä. Aluksi sitä joutuu tekemään jatkuvasti, kymmeniä tai satoja kertoja päivässä, mutta sitähän uuden toimintamallin opettelu on, jatkuvaa toistoa, kunnes kehoon muodostuu uusi muistijälki ja toiminta automatisoituu.

Se on tällä hetkellä oma henkilökohtainen tavoitteeni. Että jonain päivänä, kun yllätän kehoni ja mieleni, ne yllättävätkin minut positiivisesti. Silloin mieleni on rauhallinen, kehoni rentoutunut ja olen onnistunut vakuuttamaan alitajuntani, ettei sen tarvitse joka ikinen hetki olla valmiina puolustautumaan.

Haastan sinutkin, rakas lukija, kokeilemaan samaa. Ota stressi henkiseksi oppaaksesi sparraamaan sinut ja alitajuntasi rentoutuneeksi.

Kiinnostaako sinuakin nähdä, miten pienet muutokset arjessa vaikuttavat hyvinvointiisi?

Firstbeat Life -palvelu tarjoaa lähes laboratoriotarkkaa dataa ja yksilöllisiä oivalluksia tasapainon löytämiseksi. Tutustu lisää ja jaa linkki työnantajallesi.