Mitaten motivaatiota muutokseen?

Tämä blogiteksti on suunnattu erityisesti niille, jotka tekevät työkseen jonkinlaista asiakkaan yksilöohjausta. Tosin sinä, joka juuri suunnittelet omaa elämäntapamuutostasi, saatat myös hyötyä tämän tekstin annista. Mutta heti ensi alkuun heti tunnustus – olen mittaajatyyppiä. Usein puolivitsillä heitänkin, että sisälläni asuu 43-vuotias insinöörimies, joka rakastaa numeroita. Jos liikuntasuoritusta ei ole mitattu – sitä ei ole tehty.

Olen pitänyt ravitsemusterapian yksityisvastaanottoa nyt jo yli 12 vuoden ajan. Vaikka ravitsemustieteen alalla ei vuosikymmenessä ihmeitä tapahdu, niin toki jotain tarkennuksia ja viilauksia tietoon vuosittain tulee. Suurin oppi vuosien mittaan onkin ollut se, kuinka kohtaan erityyppiset asiakkaat/potilaat. On myönnettävä, että minun on helppo ohjata kaltaistani insinööriaivoa, joka on vielä temperamentiltaan samassa vauhdissa. Haastavimmiksi koen juuri toisesta ääripäästä olevan asiakkaan. Ihmisen joka ei juuri analysoi tekemisiään, inhoaa kaikkea numeraalista ja puhuukin sen verran hitaasti, että keskustelun ohessa ehdin päässäni tekemään seuraavan päivän kauppalistaa useamman kerran. Vuosien mittaan onneksi olen kehittynyt tässäkin ja opetellut puhumaan hitaammin sekä ymmärtämään fiilispohjaista elämää ainaisen suunnitelmallisuuden sijaan.

Ajatus tähän tekstiin lähti omasta kuntotestauksestani ja sen kirvoittamasta keskustelusta Facebookissa. Olin hieman pettynyt tuloksiini ja monet ystävistäni kehottivat minua jättämään mittarit kotiin ja liikkumaan vain fiilispohjalta sekä etsimään liikunnan iloa! Valitettavasti en saa liikunnasta niitä monien hehkuttamia endorfiineja – saan liikunnasta mittaamisen ja suorittamisen iloa! Ajatus siitä, että jätän mittaamatta tarkoittaa käytännössä minulle sitä, että en sitten liiku juuri lainkaan. Liikun siksi, että se edistää terveyttä. En juurikaan nauti liikunnasta kuten useimmat ystävistäni. Kesäisin golf (hyvin sujuessaan) ja talvella höntsäkoris on mukavaa liikuntaa myös ilman mittareita, pitkälti lajien sosiaalisuuden vuoksi. Mutta usein mittaan näitäkin lajeja, saadakseni kokonaiskuvan viikko ja kuukausitasolla liikuntani määrästä ja tehosta. Nämä liikunnan fiilistelijä-ystäväni taas paremminkin stressaantuisivat erilaisten mittareiden synkronoinneista ja viikkoanalyyseistä.

Ohjaustilanteessa on siis tärkeää havainnoida millainen persoona sinulla on ohjattavana. Puhutteko samaa ”kieltä”, osaatko muuntautua ja vaihtaa ”kieltä” tarvittaessa? Ohjattavalle pitää antaa tietyt asiat siten miten ne häntä motivoi, ei siten, miten itse katsoo parhaimmaksi tutkimusnäytön tai omakohtaisten kokemusten perusteella. Ja sinä elämäntapamuutosta miettivä lukijani: Jos naapurin Marjattaa motivoi liikuntapäiväkirja ja aktiivisuusmittarin käyttö, niin se ei välttämättä ole sinun juttusi. Saatat löytää muutosmotivaation vaikkapa kokeilemalla itsepuolustuslajeja, kun tunnet tulevasi treenien myötä vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi.

Vaikka ravitsemusterapeuttina annan usein sellaista ohjausta, jollaista asiakkaani kaipaa, niin on tärkeää, että ohjaaja näkee aina myös pari askelta eteenpäin. Esimerkiksi viikoittain vastaanotollani käydään keskustelua siitä, kuinka asiakas haluaa laihtua, mutta iltapäivän ja illan syömisenhallinta aiheuttaa jatkuvasti ongelmia. Työ on stressaavaa ja aika kortilla. Unet jäävät usein alle 7 tuntiin, mutta niillä kuitenkin pärjätään ihan ok. Asiakkaani haluaa tarkan ruokaohjelman, jotta laihtuisi ja minä ammattilaisena haluaisin ensin asiakkaan yöhön tunnin unta lisää. Ohjaajana/valmentajana/terapeuttina on vain perusteltava miksi ohjaajan muutosten prioriteettilista on erilainen kuin ohjattavan.

Erilaisia mittareita ja kirjausta kannattaa hyödyntää etenkin niillä asiakkailla, joille se tuntuu luontaiselle ja motivoivalle. Tärkeintä kuitenkin näissäkin on palautteen anto oikealla tavalla sekä realistinen tavoitteiden asettelu. Me ihmiset usein innostumme myös pienistäkin positiivisista palautteista. Olen itsekin naureskellut omalle hyvälle fiilikselleni, kun elämäni ensimmäisen askelmittarini reilun kymmenen vuoden takaa onnitteli minua, kun 10 000 askelta oli saavutettu. Tällöin näytölle tuli pieni tyyppi, joka nosteli käsiä ilmaan ja tuuletti hyvää suoritustani. Niin jos 1,5 mm kokoinen minimalistinen elektroninen tyyppi nestekidenäytöllä tekee sen fiiliksen, niin ajattele minkä fiiliksen voit luoda asiakkaallesi oikealla palautteella mittareiden tukemana tai ilman! Ja ei unohdeta myöskään positiivista palautetta, jota voimme antaa ihan itse itsellemme. Hyvä minä ja hyvä sinä!

Hanna Partanen
Ttm, laillistettu ravitsemisterapeutti
www.nutrifilia.fi