”Kunnianhimoni ajoi minut tilanteeseen, jossa palautuminen ei pysynyt mukana ja seurauksena oli ylirasitustila”

Helmikuun 28. päivä kohtasin seinän. Olin tekemässä treeniohjelmani nopeustreeniä, mutta kehoni ei reagoinut sille antamiini käskyihin. Yritin hyppiä. Yritin spurtata. Yritin saada rautaa irti lattiasta. Lopulta vajosin lattialle vuodattamaan kyyneliä.

Huippu-urheilijalle keho ja mieli ovat työvälineitä, joiden avulla pyritään päivästä toiseen pääsemään parempiin tuloksiin. Kunnianhimo ja itsensä ruoskiminen voivat kuitenkin ajaa tilanteeseen, jossa palautuminen ei pysy enää mukana tahdissa, ja seurauksena on ylirasitustila. Näin kävi minulle.

Ylirasitustilalla on monta muotoa. Tarpeeksi pitkälle mennessään se on varmasti kaikille yhdistelmä fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin romuttumista. Harjoittelun takkuillessa alkaa mielikin painua maahan. Tässä kohtaa ainut vaihtoehto oli pysähtyä ja palautua.

Jäin pois joukkuetreeneistä, ja tein vain kevyitä kävelyjä ja joogasin. Otin myös huilia koulu- ja työtehtävien suorittamisesta. Niiden sijaan sain tehtäväkseni pysähtyä ja pohtia joka tunti, mitä haluaisin oikeasti tehdä. Parhaani mukaan pyrin toteuttamaan tätä oloa, olipa kyse kirjan lukemisesta, ruuanlaitosta tai kaverin näkemisestä. Tämä oli toipumiseni kulmakivi: kuunnella ja tiedostaa omia tarpeita.

Toipuessaan ylirasituksesta Katarina keskittyi puuhailemaan kotiin saapuneen koiranpennun kanssa, mikä toi iloa ja piristystä arkeen.

Parin kuukauden tauon jälkeen lääkärini kehotti minua tarkastelemaan kehoni tilannetta Firstbeatin mittauksen avulla, jotta näkisimme, onko ylirasitustilani edennyt parempaan suuntaan: saisimme selville, minkälainen on arjen kuorma ja palaudunko vieläkään riittävästi.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti mittasin stressiä ja palautumistani, joten harmillisesti minulla ei ollut aiempaa vertailudataa kehostani. Nyt viimeistään ymmärrän, että oman kehon toimintaa kannattaisi mitata ja seurata jo ennen kuin punaiset hälytysvalot ovat syttyneet.

Firstbeatin mittaus todisti minulle, kuinka herkkää on optimaalinen palautumiseni. Mittausjakson aikana treenasin normaalisti joukkueen mukana, ja näin datasta selvästi, miten palautumiseni hidastuu sitä mukaa kun harjoituspäivät lisääntyvät. Minulle heräsi vanha ja tuttu ajatus: usein vähemmän olisi enemmän. Saisin enemmän irti arjesta, kun ymmärtäisin lopettaa aiemmin.

Parin tiukemman harjoituspäivän jälkeen Katarinan palautumisen määrä jäi heti vähäisemmäksi, vaikka se muuten mittauksen aikana – Katarinan opeteltua rauhoittamaan arkeaan – oli jo varsin hyvällä mallilla.

Olen aina ollut urheilija, joka tekee oma-aloitteisesti extraa kentällä ja sen ulkopuolella. Tämä näkyy myös arjessani. Päivät venyvät helposti, kun en osaa päästää irti tehtävälistasta, jonka olen itse itselleni laatinut.

Romahdukseni jälkeen otin kuitenkin rauhoittumistauot osaksi arkeani. Nämä näkyivät onneksi myös mittaustuloksissani. Pysähtyminen ja makuulle käyminen 15 minuutiksi keskellä päivää voi tuntua hieman hölmöltä, mutta tällaiset tauot lisäsivät palautumistani päivän aikana merkittävästi.

Katarina opetteli ottamaan rauhoittavia hetkiä keskellä päivää ja ilahduttavasti ne myös toimivat ja keho palautuu.

Ehkä suurin anti mittauksesta oli, että näin miten unen laatuni heittelehtii. Fyysinen rasitus, stressi ja päivärytmin venähtäminen myöhäiseksi heikentävät merkittävästi uneni laatua ja palautumista.

Vaikka tunnen itseni varsin hyvin, yritän välillä vakuutella itselleni, että pystyn valvomaan myöhempään ja nukkumaan aamulla univelkaani pois. Firstbeatin data oli mustaa valkoisella: se on turhaa itselle valehtelemista. Stressitilassa kehoni ei pysty rauhoittumaan, mikä saa minut heräämään yhä aikaisemmin uni- ja palautumisvajeesta huolimatta.

Ihmisellä on taipumus hakea ympäristöstään vahvistusta omille tuntemuksille ja ajatuksille. Firstbeat taas antaa rehellistä dataa kehosta – eikä se aina ole yhtä oman toiveen kanssa. Joskus pelko totuudesta voi jopa aiheuttaa pienen kynnyksen mitata omaa kehoa – sitä koin myös itse. Joskus voi tuntua helpommalta yrittää elää olemassa olevien ongelmien kanssa kuin kohdata ne ja lähteä muutosten tielle. Aina ei ole helppoa tai mukavaa kuulla, mitä täytyisi tehdä toisin.

Ylikuormituksesta toipunut Katarina Naumanen nauttii taas pelaamisesta. Omaa kehoa ja mieltä on kuitenkin syytä kuunnella herkällä korvalla ja muistaa huolehtia riittävästä palautumisesta. Kuva: Juhani Järvenpää/FC Honka

Kynnyksen ylittäminen kuitenkin kannattaa. Eikä totuus aina suinkaan ole ikävä: minäkin sain Firstbeatin datasta hurjasti positiivista palautetta kehoni fyysisestä suorituskyvystä. Siitä täytyy osata antaa kiitosta itselle.  Harmittelen, etten ottanut Firstbeatin mittausta avukseni riittävän aikaisin. Se olisi voinut auttaa kokonaiskuormituksen hahmottamisessa – ja kuka tietää – mahdollisesti jopa ehkäistä loppuunpalamiseni ja uupumiseni.