
Juhlapäivien vaikutus hyvinvointiin datan valossa
Juhlapyhät rytmittävät vuottamme, mutta miten ne todella vaikuttavat kehoomme ja hyvinvointiimme? Tässä blogikirjoituksessa sukelletaan Firstbeatin mittausdatan avulla eri pyhäpäivien vaikutuksiin liikunnan, unen ja palautumisen näkökulmasta. Tuloksista paljastuu yllättäviäkin eroja joulun rauhasta vappumarssien askelmäärään ja itsenäisyyspäivän uniin. Samalla muistutetaan, että tärkeintä ei ole etsiä täydellistä pyhäpäivää vaan ymmärtää, miten juhlat näkyvät elimistössämme ja miten voimme niiden aikana tukea omaa jaksamistamme.
Juhlien kirjo – mitä kehossa tapahtuu?
Arki rullaa tasaisesti kuuluu usein sanottavan, mutta mites tapahtuu juhlapyhien aikaan? Kun useimmat työpaikat ja koulut ovat kiinni ja siniristiliput liuhuvat saloissa, niin mihin suuntaan kääntyvät kehomme hyvinvoinnista kertovat koordinaatit? Onko hyvinvoinnin kannalta eroa kun juhlitaan joulua, juhannusta tai pääsiäistä? Entä miten työläisten juhla vappu tai lukukauden päättävä lakkiaispäivä näkyvät kehomme reaktioissa?
Näiden kysymysten ääreltä syntyi idea tähän epätieteelliseen blogikirjoitukseen, jonka tarkoituksena on selvittää eri juhla- ja merkkipäivien eroja Firstbeatin tuhansia mittauksia sisältävän Big Datan kautta. Juhlapäiviä mahtuu vuoteen lukuisia yhtä lailla kuin niiden viettotapojakin. Voidaan perustellusti sanoa toisten olevan luonteeltaan enemmän perhepiirissä vietettyjä hartaita rauhoittumisen hetkiä, osa taas iloluonteisia kansanjuhlan kaltaisia karnevaaleja. Koska lähtökohtana oli selvittää erityisesti varsinaisia juhlapäiviä, niin näitä edeltävät, usein alkoholinkin huuruiset aattopäivät jätettiin tällä kertaa tarkastelun ulkopuolelle. Lisäksi alkoholin vaikutuksista palautumiseen löytyy oma bloginsa, josta tuloksia voi tarkastella tarkemmin niin palautumisen kuin liikunnankin kannalta.
Ennen tuloksien tarkempaa tarkastelua saati päivien sijoittamista hyviin tai huonoihin on syytä korostaa, että olisi väärin lähestyä kaikkia asioita puhtaasti hyvinvoinnin ja terveyden kautta. Kirkkaimmin mieleen painuneet muistot ja hetket ovat harvoin päiviä, jolloin on palauduttu poikkeuksellisen hyvin, nukuttu pitkään tai harrastettu liikuntaa juuri sopivassa määrin. Vahvimmat muistot syntyvät usein poikkeuksellisista päivistä niin ilojen kuin surujenkin osalta näkyen elimistössä niin positiivisen kuin negatiivisenkin stressin kautta. Tarkoitus ei olekaan etsiä parasta päivää saati parhaita tapoja juhlien viettämiseen, vaan puhtaasta mielenkiinnosta tarkastella kuinka normaalin arjen katkaisevat juhlapyhät eroavat toisistaan.
Fyysinen aktiivisuus: joulurauhaa ja vappuaskeleita
Lähdetään tarkastelussa liikkeelle kenties kaikkein yksiselitteisemmästä kulmasta eli fyysisestä aktiivisuudestä käsin. Ei liene iso yllätys, että ylivoimaisesti vuoden rauhallisinta meno on joulupäivänä. Kinkku ja konvehdit ovat suurimmalla osalla aivan käden ulottuvilla, mihinkään ei ole kiire. Isommin ei ole tarvetta saati syytä rehkiä, vaan rauhoittumiseen ja yhdessäoloon tiivistyy varmasti joulun tärkein merkitys. Joulupäivän kärkitilalle ei löydy haastajaa pyhäpäivien ulkopuoleltakaan, sillä joulu on selvästi koko vuoden passiivisinta aikaa juuri joulupäivä sen kirkkaimpana tähtenä.
Tilanne on puolestaan täysin toinen, kun on tullut aika lunastaa lupaukset uudenvuoden jälkeen loppiaisena. Fyysistä aktiivisuutta on runsaasti kuten muutenkin tammi-helmikuussa. Alkuvuosi onkin todetusti hyvinvoinnin kulta-aikaa, ja loppiaispäivä on tästä yksi parhaista esimerkeistä. Yhtä lailla liikunnallisesti reipasta menoa on pääsiäisen aikaa. Erityismaininnan tässä fyysisen aktiivisuuden kategoriassa ansaitsee ehdottomasti vappu. Vaikka varsinaisen täsmäliikunnan määrä ei merkittävästi massasta erotu, niin askeleita tulee tässä työväen juhlassa ulkoilun ja vappumarssien myötä juhlapäivien vertailussa kaikkein eniten. Hyvä vappu!
Unen äärellä: jouluyöt pitkiä, itsenäisyyspäivä lyhytuninen
Unitulokset ovat kärjen osalta tuttua luettavaa. Pisimpiä yöunia nukutaan jouluna, kun taas unen laadun suhteen kärkipaikan kellottaa nimekkäämpien kollegoiden varjoon jäävä pyhäkoulun mallioppilas loppiainen. Häntäpään tulosten tarkastelu pääsee allekirjoittaneen yllättämään. Kaikkein lyhimmät ja heikkolaatuisimmat unet nukutaan usein hartaan ja seesteisen päivän maineessa olevana itsenäisyyspäivänä. Liekö loppuvuoden kiireet töissä yhdistettynä linnanjuhlien iltamyöhäiseen seuraamiseen, itsenäisyyspäivänä yö jää kaikissa unta koskevissa tarkasteluissa hännänhuipuksi.
Palautuminen ja stressi: uudenvuodenpäivän yllätys ja lakkiaisten juhlakuorma
Otetaan lopuksi katsaus vielä stressin ja palautumisen suuntaan. Palautumisen kategoriassa saamme uuden voittajan, kun heti jonon ensimmäinen, uudenvuodenpäivä, vie kirkkaimman mitalin. Tuloksen arvoa nostaa se, että uudenvuodenpäivä on juhlapyhistä ainoa, jolloin palautumisen keskimääräinen tulos ylittää vuorokausikohtaisen suositusmäärän.
Kesän alkuun sijoittuva koulujen päätöspäivä on useimmille ilon ja riemun juhla. Stressin- ja palautumisen osalta tulos ei juhlahumussa ole hyvinvoinnin kannalta tasapainossa kuten useana muuna juhlapyhänä. Lakkiaspäivänä palautumiselle ei samalla tavoin jää aikaa, vaan stressin ja palautumisen tasapainon suhteen tuloksena on juhlamenújen viimeinen sija.
Lopuksi: juhlapäivissä piilee mahdollisuus hyvinvointiin
Kuten alussa todettiin, näiden päivien välinen vertailu on omalla tavallaan turhaa ja merkityksetöntä. Pyhä- ja juhlapäivät eroavat arjesta kuin toisistaankin jo päivän sisällön ja merkityksenkin vuoksi. Iloinen ja riehakas vappu tai poreileva lakkiaispäivä jäävät hyvässä tavoin mieleen juuri tavallisen arjen vastapainoksi muodostuneista perinteistä ja hetkistä käsin. Niin juhlia kuin lomaillakin voi monella tapaa ja varmasti jokainen perhe ja yhteisö löytävät vuosien aikana itselleen parhaiten sopivat tavat. On silti viisautta tiedostaa ja tunnistaa, onko syytä hyödyntää ylimääräinen vapaa esimerkiksi palautumiseen, sillä ihmiselimistö ei juhlapäivien kalenteria erikseen tunne.
Jos pidit tästä blogista, tilaa uutiskirjeemme.
Lisää artikkeleita

Kohti parempaa hyvinvointia: Työuupumuksen tunnistaminen ja ehkäisy työelämässä
Työuupumuksen käsite on vakiinnuttanut paikkansa kielessämme viimeisten vuosikymmenien aikana. Työuupumuksen eli burnoutin etymologia sijoittuu 1970-luvun Yhdysvaltoihin. Siihen saakka oli puhuttu sielullisesta voimattomuudesta, väsymyksestä, heikkohermoisuudesta sekä rehellisesti silkasta laiskuudesta. Toisin kuin…

Hyvinvointia vuorotyöhön: miten mittausdata tukee palautumista
Vuorotyö on arkea noin neljännekselle suomalaisista työntekijöistä. Vuorotyö on yleistä erityisesti terveydenhuollossa, teollisuudessa, liikenteessä ja palvelualoilla. Yövuorot ja epäsäännölliset työajat haastavat kehon luonnollisen vuorokausirytmin, ja tämä näkyy hyvinvoinnissa: unesta tulee…