Uskaltaako sitä viikonloppua vielä viettää?

Firstbeatin tiedote viikon kuormittavimmasta päivästä on herättänyt vilkasta keskustelua. Mikä on jaksamisen kannalta oleellisinta:  suositusten mukainen määrä fysiologista palautumista, hyvässä seurassa vietetty mutta kehon voimavaroja kuluttava juhliminen, mieltä piristävä touhuilu joka ei välttämättä näy fysiologisena palautumisena vai liikunta, joka saattaa hetkellisesti jopa heikentää seuraavan yön palautumista? Entä missä vaiheessa ne tekemättömät kotityöt ja kiireessä hoitamatta jääneet sosiaaliset suhteet uskaltaa enää hoitaa!?

Kuten ravitsemus, liikunta tai muukaan elämä ei ole mustavalkoista, sama pätee palautumiseen. Tasapaino löytynee päivistä ja viikoista, joissa on hyvässä suhteessa velvollisuuksien hoitamista, henkisiä voimavaroja kerryttävää mukavaa puuhastelua, kuntoa kohottavaa liikuntaa sekä elämäntilanteeseen nähden riittävästi fysiologista palautumista. Oleellisempaa on se, millaisen merkityksen me itse annamme tekemisellemme.

Ajatellaampa vaikka puutarhanhoitoa. Voimme rapsutella  monta tuntia kukkapenkkiä, kitkeä rikkaruohoja ja istuttaa uusia elämänalkuja  unohtaen ajantajun ja käydä illalla nukkumaan rentoutuneena mukavan päivän päätteeksi. Tai saatamme kitkeä ne samat rikkaruohot kiroillen ja hammasta kiristellen, jos kukkapenkit on pitänyt väkisin tuunata kuntoon, koska aidan toisella puolellakin on niin hyvin hoidettu piha ja huomenna tulee vielä vieraita. Samaa puuhastelua eri motiivein ja takuulla erilainen vaikutus palautumiseen.

Silloin kun asiat on hyvin ja elämä tasapainossa, palautuminenkin tapahtuu omalla painollaan. Sen sijaan kuormittavina ajanjaksoina lepoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Muistetaan, että tukevasti kivijaloilla seisova koti pysyy sotkuisenakin pystyssä, mutta kiireellä, velvollisuuksilla ja kovilla paineilla lastattu keho ei kestä loputtomiin. Varsinkaan sitten, kun se elämän kovempi myrsky osuu kohdalle.  Pitäkäämme siis kiinni riittävästä ja säännöllisestä levosta – rennosti ja elämästä nauttien.