”Nyt ymmärrän, miten tärkeää kokonaiskuormituksen hallinta oikein on”

Vuonna 2015 olin tietämättäni jaksamisen äärirajoilla.

CrossFit-salin perustaminen ja AMK-tutkinnon suorittaminen samaan aikaan teki elämästäni melkoista rallia: aamut ja aamupäivät menivät fysioterapian työharjoittelussa, päivät omissa treeneissä ja illat valmentaessa. Valmistumisen jälkeen kalenterista alkoi pikkuhiljaa löytyä enemmän tilaa treenaamiselle, mutta henkinen kuormitus ei päässyt heti hellittämään silloisen parisuhteen päättymisen vuoksi. Kaiken hämmennyksen keskellä päätin kuitenkin osallistua kovatasoiseen Winter War -kilpailuun, jonka karsinnat kestävät kolme viikkoa. Se on pitkä aika miettiä, että olenko riittävän hyvä ja onko minusta varmasti tähän. Kisojen jälkeen koin henkisen romahduksen. Olo oli hirveä, heräilin öisin ja motivaatio treenaamiseen katosi täysin. En saanut itsestäni enää mitään irti.

Tunsin, että kaikki ei ole kunnossa.

Sykevälivaihteluni oli todella alhainen, ja työn aiheuttama stressi näkyi selkeästi mittaustuloksissa. Vaikka rakastan valmentamista, työpäiviini ei mahdu edelleenkään yhtään palauttavaa hetkeä. Salilla on paljon melua, ja siellä on oltava koko ajan skarppina. Oivalsinkin, että eritysherkkänä ihmisenä melu menee minulla helposti yli, jonka takia neljän tunnin työpäivä saattaa tuntua tuplasti kuormittavammalta. Huomasin esimerkiksi, että jos olin iltavuorossa eli pääsin vasta klo 20 jälkeen pois melusta, niin se heijastui suoraan yöuneen.

Yritin elää kuin urheilija, mutta yrittäjyyden ja kilpailemisen yhdistelmä osoittautui odotettua haastavammaksi. Oman valmentajan palkkaaminen oli kirkkaasti elämäni paras päätös, sillä treenaamisesta tuli kaiken kaikkiaan järkevämpi kokonaisuus. Lähdimme rakentamaan sekä palautumiskapasiteettia että peruskestävyyttä, joka esteratsastustaustani takia ei ollut kovin hyvällä pohjalla. Ei siis mikään ihme, etten palautunut kunnolla Winter War -kisojen jälkeen.

Aiemmin minusta tuntui, että olen koko ajan töissä.

Nykyään olen järjestelmällisempi ja keskityn vain yhteen asiaan kerrallaan. Nyt ymmärrän, mitä työstä palautuminen vaatii ja miten tärkeää kokonaiskuormituksen hallinta oikein on. Sykevälivaihtelu nousi uusintamittauksessa jo sadan paikkeille, ja yöunien laatu on parantunut huimasti: tuloksissa näkyi palautumista kuvaavaa vihreää väriä jo ennen nukahtamista. Iltarutiineilla on ollut suuri vaikutus kehon rauhoittumiseen. Etenkin lukeminen ja venytteleminen ovat vähentäneet tehokkaasti kierroksia ennen nukkumaanmenoa.

Koen, että olen onnistunut niissä muutoksissa, joita lähdin tavoittelemaan. Olen myös oppinut luottamaan enemmän omaan tuntemukseen ja tunnistamaan jaksamista lisääviä ja vähentäviä tekijöitä. Tasapainoisempi olo ja parempi itsensä johtaminen näkyvätkin elämässäni konkreettisesti siten, että saan energiaa kaikilta osa-alueilta työstä ihmissuhteisiin.