Kun vuosi alkaa pysähtymällä – yhden tammikuuperinteen tarina

Vuosituhannen vaihde Agadirissa

Pitkäksi venähtäneen illan jälkeen on hieman huterainen olo, kun seuraan hotellin allasalueella aidan maalaustyön edistymistä paahtavassa auringonpaisteessa. Tiskiltä tilatut sateenkaarenväriset juomat kohentavat kuntoa kulaus kerrallaan. Maalarilla ei näy vieressä edes vesipulloa, vaikka työt hän on aloittanut jo tutusti useamman tunnin ennen heräämistäni. On vuosituhannen vaihde Marokossa Pohjois-Afrikan länsirannikolla sijaitsevassa Agadirin kaupungissa. Paikallisilla on käynnissä kuukalenterin yhdeksäs kuukausi eli ramadan, muslimeille pyhä paastokuukausi. Meillä pohjoisen vierailla rehellinen turistiloma.

Ajatus omanlaisesta tammikuusta

Uusi vuosituhat otetaan vastaan onnistuneesti paikallisten kanssa hurvitellen eikä Y2K-kirjainyhdistelmän nimeä kantanut uhka kaatanut maailman ATK:ta.  Samalla kun paluumatka toi mieleen enemmän Kotkan Meripäivien jälkeisen olon kuin levänneen ja virkistyneen lomalaisen seesteisyyden, alkoi mielessä marinoitua ajatus omanlaisesta paastojaksosta näillä pohjoisen leveysasteilla. Perinteisesti vuodenvaihde onkin ollut mitä mainioin ja Big Datamme pohjalta myös ylivoimaisesti vuoden suosituin ajankohta hyvinvointihenkiseen ryhtiliikkeeseen. Vaikka idean siemenet kylvettiin kyseisen retken aikana paikallisen paaston ja pidättäytymisen herättämien havaintojen myötä, on syytä tuoda esille, ettei omalla jaksollani ollut minkäänlaista uskonnollista yhteyttä paikallisen paastokuukauden kanssa.  Kyse on ennemmin pysähtymisestä, kohtuullistamisesta ja omien valintojen tarkastelusta – siitä, mitä tekee enemmän ja mitä vähemmän.

Tammikuusta tulee tapa

Muistan tehneeni päätöksen vastaavanlaisesta hyvinvoinnin teemakuukaudesta näiden kokemusten perusteella. Vuosien saatossa huomasin tämän itselleni erittäin toimivaksi ja mielenkiintoiseksi keinoksi aloittaa kalenterivuosi. Kyseessä oli aina tammikuu enkä muista kertaakaan antaneeni itselleni lupaa lipsua asettamistani tavoitteista. Yksilöidyt tavoitteet muuttuivat aavistuksen joka vuosi ja ne kirjattiin tarkan harkinnan jälkeen ylös viimeistään uudenvuoden aattona ennen kuin raketit alkoivat paukkua taivaalla. Ensimmäisinä vuosina tavoitteet liittyivät pääosin terveelliseen syömiseen, monipuoliseen liikuntaan sekä laadukkaaseen uneen. Ajan myötä huomasin, että entistä suurempi osa näistä tavoitteista alkoi painottui henkisiin ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Näin jälkikäteen arvioituna jaksoilla oli hyvin opettavainen vaikutus, sillä vuosien saatossa tuli tutuksi monenlaiset ruokavaliot, paastot sekä rentoutumistekniikat eri kokeilujen aikana. Samalla oli luonnollisesti mielenkiintoista seurata muutosten vaikuttavuutta omaan hyvinvointiin ja palautumiseen Firstbeat Hyvinvointianalyysin (työkalu ennen Firstbeat Lifeä) tarjoaman objektiivisen tiedon myötä. Yhtä lailla pidättäytymiset television (someahan ei tuolloin vielä juuri ollut) katselusta vapauttivat kummasti aikaa päiviin.

Kehollisista tavoitteista mielen ja ihmissuhteiden äärelle

Aina näiden tavoitteiden yhdistäminen ei ollut tietenkään helppoa. Mieleeni muistuu muutama asiakastapaaminen, jotka olisivat varmasti sujuneet jouhevammin näitä omia, joskus eriskummallisiakin sääntöjä. Kollegat toki rajoitteeni tiesivät, mutta useimmiten en nähnyt tarpeelliseksi lähteä asiakkaalle näitä tuossa vaiheessa tarkemmin avaamaan. Välillä herkulliset isännän tarjoamat lounaat saattoivat jäädä miltei kokonaan syömättä. Joinakin vuosina oli vaikeuksia päästä asiakkaan edustustiloihin ylempiin kerroksiin, koska olin kieltänyt itseltäni hissien käytön, joten minut jouduttiin aulahenkilökunnan toimesta taluttamaan hätäpoistumisteiden kautta palaveritilaan. Syyksi muistan ilmoittaneeni hissien aiheuttaman ahtaanpaikankammon. Silloin hävetti, nyt onneksi jo huvittaa. Lisäksi muistan kuinka Jyväskylän maankuulu opiskelijaravintola Ilokiven pääkokki Kari ei meinannut millään suostua tarjoilemaan minulle linssikeittoa, kun tarjolla oli viereisessä laarissa herkkusuulle usein niin hyvin maistuvaa porsaanleikettä kermaisine kastikkeineen.

Rajoituksista hyviin tekoihin

Vuosien myötä jossakin kohtaa ymmärsin, että kieltäytyminen ja pidättäytyminen oli suhteellisen kuormittavaa ja raskastakin. Havaitsin myös, että kenties kaikkein vaativimmat päivät olivat nämä vuoden viimeiset, luopumista edeltävät hetket ennen kuin monet mielihyvää tuottavat asiat oli taas hetkeksi hyvästeltävä. Muistan kuinka muutamina vuosina tuli vuoden viimeisinä päivinä syötyä ja juotua varmasti koko seuraavan kuukauden edestä kaikkea mahdollista, mikä ei omalta osaltaan varmasti helpottanut lähtöä alkavaan vuoteen. Näiden ajatusten myötä tavoitteet muovautuivatkin hiljalleen aiemman rajoittamisen ja kieltäytymisen sijaan kohti kuukauden ajalle suunniteltuja hyviä tekoja ja tapoja. Tuleva tammikuu toimikin tämän myötä erinomaisena katalysaattorina esimerkiksi yhteydenottamisessa vuosientakaisiin vanhoihin ystäviin. Samoin uskon lukeneeni varmasti puolet vuoden kirjoistani aina tammikuun aikana. Viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana en enää varsinaista virallista listaa ole tavoitteista tehnyt. Ajankohta on toiminut paremminkin Firstbeat Life -tyyppisenä tilannekartoituksena ja suunnanottamisena isossa kuvassa kohti tulevaa vuotta.

Yhdessä onnistumisen voima

Parhaat muistot näistä kuukausista liittyvät kuitenkin yhdessä onnistumisen hetkiin. Kiinnostuneiden ja innostuneiden joukkoon ja tähän tammikuun haasteeseen lähti vuosi vuodelta kasvava joukko ystäviä ja tuttuja mukaan. Omalle matkalle pääsi mukaan toki jokainen innokas, joka oli kiinnostunut haastamaan omia tapojaan ja tottumuksiaan paremman terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Muutaman kymmenen hengen kesken syntyi aina hyvin kannustava ilmapiiri ja tietysti onnistumisia oli syytä yhdessä juhlia omanlaisen bakkanaalin merkeissä, kun tavoitteet olivat kuun lopussa miltei poikkeuksetta täyttyneet. Vieläkin muistan miten hyviltä herkut aina maistuikaan, kun kuukauden oli noudattanut jotain ennalta suunniteltua enemmän tai vähemmän tervehenkistä ruokavaliota.

Mitä tammikuut lopulta opettivat

Näin jälkikäteen näitä vuosia arvioidessani on hyvä pohtia, mitä nämä kuukaudet pohjimmiltaan opettivat. Ensinnäkin tavoitteen asetannassa  kävi kirkkaasti selville mitä hyvä tavoite tarkoittaa: onnistumisen kannalta on merkittävää, että tavoite on aina selkeä, saavutettavissa oleva ja omakohtainen. Kun asiat oli kirjannut ylös paperille, ne muuttuivat samalla huomattavasti konkreettisemmiksi kuin ne olisivat vain hähmäisinä aihioina jääneet pyörimään. Kuukausi oli hyvä aikaikkuna mielestäni muutenkin sopiva tämänkaltaiselle jaksolle, koska sen myötä osa terveyden kannalta epäedullisista tavoista suorastaan unohtui: suklaata tai karkkeja esimerkiksi en ole syönyt eikä ole tehnyt mielikään liki 20 vuoteen vaikka erilaisia makeisia miltei päivittäin kahden nuoren tyttären isänä pyörittelen. Olen huomannut, että huomattavasti helpompi olla kokonaan ilman kuin silloin tällöin napsia ja tytöille selitys ”Isi ei tykkää” on toistaiseksi toiminut hyvin.

Vuosi on jälleen vaihtumassa ja sitä myöden erinomainen hetki hengähtää sekä suunnata ajatuksia kohti tulevaa. Omalla kohdalla uusi vuosi ei enää pelota, vaan rajoitteiden sijaan tarjoaa enemmänkin pieniä mahdollisuuksia tehdä hyviä asioita niin itselle kuin ympärillä oleville ihmisille. Kannustankin hetkeksi pysähtymään ja miettimään mitkä ovat itselle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita ja miettiä miten varmistaa, että näille jää yllätysten täyttämässä elämänmakuisessa arjessa riittävästi aikaa. Onneksi onnistumisen merkit tervehenkiseen vuodenaloitukseen ovat taas olemassa, sillä todennetusti vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat niin palautumisen, unen kuin liikunnan kannaltakin vuoden parasta aikaa.

Hyvää ja omannäköistä alkavaa vuotta!