Äärilämpötilat kuormittavat eri tavoin – näin keho reagoi pakkaseen ja helteeseen

Vuoden kylmimmät ja kuumimmat päivät eivät koettele vain vaatekaappia ja hermoja, vaan myös kehon fysiologiaa. Laajasta hyvinvointidatasta paljastuu yllättävä ilmiö: kovimmilla pakkasilla liikutaankin enemmän, kun taas helteellä liikunta vähenee mutta kehon stressi kasvaa. Äärilämpötilat kuormittavat – mutta eri tavoilla.

Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen olemme saaneet nauttia talvisista maisemista ja poikkeuksellisenkin kipakoista pakkasista koko alkuvuoden ajan. Patterit, pumput ja kulkupelit ovat olleet kovilla, kun elohopea on pysytellyt kyykyssä ja pörssisähkön hinta korkealla viikosta toiseen.

Aiemmin tarkastelimme kuinka erilaiset juhlapäivät vaikuttavat terveyskäyttäytymiseen ja hyvinvointiimme. Mutta mitä kertoo fysiologisen tiedon runsaudensarvi, Firstbeatin Big Data, kun keli kylmenee ja eletään vuoden kylmimpiä päiviä. Tätä epätieteellistä tutkimusta varten selasimme sääpäiväkirjoja taaksepäin ja paikansimme kunkin vuoden kylmimmän ja lämpimimmän päivän Ilmatieteen laitoksen tilastojen perusteella. Kyseisten päivien tuloksia verrattiin keskimääräisiin tuloksiin, jolloin voitiin nähdä onko ulkolämpötilalla mahdollisesti vaikutusta terveyskäyttäytymiseemme. Tuloksia verrattiin myös näihin aiemmassa blogissa olleisiin juhlapäiviin tavoitteena selvittää, eroaako nämä kylmät ja kuumat päivät jollakin tapaa kyseisestä aineistosta.

Vuoden kylmimmät päivät: uni pitenee, mutta ei parane

Tulokset olivat monelta osin odotettuja, mutta silti yllätyksiäkin mahtui mukaan. Kovimmat pakkaspäivät eivät eronneet stressin ja palautumisen osalta yhtä voimakkaasti kuin olisi voinut odottaa, mutta hienoista heikkenemistä oli silti havaittavissa. Kun ulkona on kylmä, niin peiton alla on lämmin ja varmasti yksi syy siihen miksi kaikkein kylmimpinä päivinä unen pituus on jopa puolituntia keskiarvoa korkeampi. Laadukkaaksi palautumiseksi tämä lisääntynyt uniaika ei kuitenkaan suoraan mene, sillä alkoholia nautitaan liekö lämmikkeeksi yli tuplasti se määrä mitä muina päivinä keskimäärin.

Yllättävä havainto: kovimmat pakkaspäivät ovatkin aktiivisia

Merkittävin havainto löytyy kuitenkin liikuntakäyttäytymisen puolelta. Lähtökohtaisesti voisi ajatella, että kaikkein kylmimmällä kelillä ainakin reippaampi liikunta jäisi väliin. Tulokset kuitenkin osoittavat, että tilanne ei ole näin yksiselitteinen. Paukkupakkasilla liikunnan terveysvaikutukset ovat merkittävästi suuremmat kuin vuoden muina päivinä keskimäärin. Kovimpien pakkaspäivien liikuntapisteet ovat itse asiassa korkeammat, kuin yhdenkään juhlapäivän mitä aiemmassa blogissa tarkasteltiin. Aktiivisuus ei tässä tapauksessa muodostu kuitenkaan ensisijaisesti kävelystä tai lenkkeilystä, sillä askelmäärissä jäädään jopa keskiarvojen alapuolella.

Helle hiljentää liikkumista, mutta lisää kehon kuormitusta

Lämpötilalla on selvästi käänteinen vaikutus fyysiseen aktiivisuuteen, sillä vastavuoroisesti kaikkein lämpimimpinä päivinä liikunta-aktiivisuus jää merkittävästi alle suositusten sekä keskimääräisen tason. Kuumina päivinä fysiologiamme joutuu ymmärrettävästi kovemmille, koska elimistö joutuu sopeutumaan normaalia korkeampaan lämpötilaan. Helteisen kuuma keli nostaa uimavesien ohella myös kehon lämpötilaa mistä seurauksena on lyhyempi ja heikommin palauttava uni. Hellejaksojen aikana stressireaktioita esiintyykin selvästi enemmän ja kokonaishyvinvoinnista kertovat pisteet jäävät merkittävästi keskiarvojen alapuolelle.

Elohopean elimistölle tarjoama kyykkyhaaste

Kun miettii syitä, miksi liikuntaa on lopulta poikkeuksellisen paljon kaikkein kylmimpinä päivinä, niin taustalla on varmasti yhdistelmä fysiologiaa, psykologiaa ja kulttuuria. Liikuttaessa keho lämpenee ja poistaa tehokkaasti kylmäntunnetta. Kesään verrattuna talvella suositaan usein suunnitelmallisempaa täsmäliikuntaa ja tietysti monet talvilajit ovat myös fyysisesti raskaampia kuin kesän aktiviteetit. Tietysti myös vaatteita ja varusteita on enemmän päällä kun talvella lähdetään ulos. Lisäksi jokainen talvipyöräilyä kovemmilla pakkasilla harrastanut varmasti tietää jähmeän ketjun pyörityksestä syntyneen tunteen loputtomalta tuntuvasta ylämäestä. Monista eläimistä poiketen ihminen ei automaattisesti säädä kuitenkaan kuormitustaan olosuhteiden mukaan. Fysiologiassamme silti monenlaista mielenkiintoista säätelyä tapahtuu.

Vaikka elohopea kyykkää talvella syvälle pakkaslukemiin, ihmisen elimistö ei ole yhtä herkkä hyytymään. Päinvastoin ainutlaatuinen hyvinvointidatamme viittaa siihen, että moni meistä liikkuu kylmimpinä päivinä jopa keskimääräistä enemmän. Oikein pukeutuneena ja omaa kuormitusta kuunnellen pakkanen ei siis ole este liikkumiselle – joskus se voi olla jopa paras mahdollinen treenikaveri.